Kansainvälinen 1930-luku

Alkuseremoniat meneillään Pyynikin kentällä kesällä 1933 Tampereen TUL-joukkueen kohdatessa Latvian työläisurheiluliiton joukkueen. Tampereen joukkue pelasi TPV:n paidoissa.

Nykypäivän näkökulmasta tuntuu aika uskomattomalta, että TPV:n avainpelaajat saattoivat jo 1930-luvulla pelata lähes 20 kansainvälistä ottelua. Elettiin kuitenkin aikaa, jolloin työläisten elintaso oli vielä verrattain alhainen ja ulkomaanmatkat melkeinpä sivistyneistöön kuuluvien yksinoikeus. Mutta hyvä työläisjalkapalloilija muodosti poikkeuksen säännöstä. Voidaan vain arvailla, millaisella kateudella Tampereen porvarillisten seurojen jalkapalloilijat katselivat 1930-luvulla Pallo-Veikkojen tähtipelaajien matkustelua ja pelaamista.

Tampereella kaikkein runsaimmasta kansainvälisestä ottelutarjonnasta pääsivät nauttimaan lähinnä TPV:n parhaat pelaajat. Heille avautui tämä mahdollisuus ennen kaikkea Työväen Urheiluliiton kansainvälisen toiminnan ansiosta. Näiden ”liittojoukkuepelaajien” ohella hieman kansainvälistä kosketusta sai kuitenkin myös TPV:n edustusjoukkue, joka otteli vuonna 1935 neljästi norjalaisjoukkueita vastaan. Lisäksi TPV:n ja TKT:n pelaajista muodostettu kaupunkijoukkue kohtasi Latvian työläisurheilijoiden joukkueen vuonna 1933 ja seuraavana vuonna Norjan työläismaajoukkueen.

TPV:n ottelumatka Norjaan vuonna 1935 tapahtui oslolaisseura Spartacuksen kutsumana. Seura vietti 15-vuotisjuhlaansa ja järjesti sen kunniaksi pienen turnauksen. Suomalaisseuroista kutsu osui TPV:lle nähtävästi sen voitettua edellisenä vuonna TUL:n mestaruuden. Vaikka ajat olivat vaikeat, TPV saattoi lähteä matkaan Spartacuksen luvattua vastata kustannuksista ja Tampereen kaupungin myönnettyä matkaa varten 5 000 markan avustuksen. Matkaa tehtiin aluksi laivalla Tukholmaan, josta jatkettiin junalla Osloon.

TPV pelasi Spartacuksen turnauksessa kaksi ottelua. Ensin vastaan asettui isäntäseura Spartacus. Ottelu pelattiin Oslossa Daehlenengenin hiilimurskakentällä, jota oli kamppailua varten pehmitetty sahajauholla. Kotimaassa TPV ei ollut voinut lapualaisvuosina säädetyn ”puserolain” vuoksi esiintyä perinteisissä punaisissa paidoissaan, mutta nyt ne oli ulkomaanmatkan kunniaksi taas kaivettu esille. Paljon apua paidoista ei ollut, sillä norjalaiset päihittivät matkaväsyneen joukkueen 2–0. Seuraavana päivänä TPV kohtasi turnauksen pronssiottelussa edellisvuoden Norjan työläismestarin Sprintin. Tuloksena oli kunniakas tasapeli 0–0. Kolmannen pelinsä TPV otteli Lilleströmissä paikallista Framia vastaan. Isännät voittivat maalein 5–0.

Ajan kohteliaisuussääntöjen mukaisesti TPV isännöi saman vuoden 1935 syksyllä Spartacuksen vastavierailua Tampereelle. Hiekalla pelaamaan tottunut Spartacus oudoksui Pyynikin nurmikenttää ja hävisi ottelun 5–2. Yleisömäärä ottelussa oli mainio, noin 3 500 katsojaa. TPV:n parhaat pelaajat olivat keskustukimies Reino Valkama ja hyökkääjät Eino Rantanen ja Eero Honkonen. Juuri tämän kolmikon varaan TPV:n peli 1930-luvun puolivälin molemmin puolin pitkälti rakentui.

Norjalaisseura Spartacus on laittanut pallon TPV:n verkkoon Oslossa vuonna 1935.

TUL:n liitto-ottelut

Työväen Urheiluliitto oli pelannut kansainvälisiä otteluita muiden maiden työläisurheiluliittojen joukkueita vastaan vuodesta 1923 lähtien. Näin siksi, että kansainvälinen urheiluliike oli Suomen tavoin jakautunut työväen ja porvariston omiin järjestöihin. Työväenlehdistö kutsui kansainvälisiä kamppailuja omana aikanaan maaotteluiksi tai kansainvälisiksi liitto-otteluiksi. Niitä olisi voitu kutsua myös työläismaaotteluiksi.

TPV perustettiin vuonna 1930. Ensimmäisenä Pallo-Veikkojen miehenä liittojoukkuekaavailuihin nousi mukaan Reino Valkama ja sitten vuonna 1932 tapahtuneen seurasiirron myötä luonnollisesti myös jo aiemmin liitto-otteluita pelannut Eino Rantanen. Valkamaa ei kuitenkaan kelpuutettu vuoden 1931 työläisolympialaisiin ja kisoissa esiintynyt Rantanen oli silloin vielä TKT:n mies. Kun liitto-otteluita ei seuraavana vuonna lainkaan pelattu, TPV:n miesten arvo-otteluiden avaus siirtyi vuoteen 1933.

Vuonna 1933 TUL otteli Sosialistisen työläisurheilujärjestön SASI:n Euroopan mestaruudesta Latviaa vastaan. Ensimmäiseen otteluun ei TPV:n miehiä otettu, ja Suomi hävisi kamppailun 3–0. Toiseen otteluun Riikaan kelpuutettiin TPV:n voimakolmikko Valkama, Rantanen ja Eero Honkonen. Siinä missä nykyisin vastaava pelireissu tehtäisiin mukavasti lentäen, TUL:n joukkue sai perille päästäkseen tehdä vaivalloisen matkan. Pelkkä merimatka Tallinnaan kesti viisi tuntia ja aiheutti muutamille pelaajille matkapahoinvointia. Sen jälkeen seurasi vielä 14 tunnin junamatka Riikaan. Varsin erikoista oli vielä se, että joukkue vei mukanaan Latvian Suomen-lähettilään kuriiripaketin Latvian ulkoministerille.

Riikassa TUL löi yllättäen Latvian 2–0, joten TPV:n miehet olivat epäilemättä vahvistuksia joukkueelle. Riikasta suomalaiset matkasivat vielä Liepajaan, jossa joukkue kukisti paikallisen kaupunkijoukkueen 4–2. Jälleen kerran ottelussa koettiin erikoisia vaiheita. Pelin tiimellyksessä yksi latvialaispelaaja löi tahallaan erästä suomalaista. Lyöjän joukkuetoverit hyväksyivät teon innokkaasti, mutta hymy hyytyi erotuomarin määrättyä tilanteesta rangaistuspotkun. Siinä vaiheessa vihastuneet latvialaiset uhkasivat jättää pelin kokonaan kesken. Loppuun saakka he kuitenkin pelasivat. Toisen kamppailun jälkeen köyhäksi maaksi todettu Latvia jäi taakse suomalaisten kiiruhtaessa jälleen Tallinnan-laivalle. Pelaajilla oli kiire etenkin kahvikupposen äärelle, sillä koko matkalla ei ollut saatu kunnollista kahvia.

Tamperelaisten mainiot näytöt Latviassa eivät paljon painaneet, kun TUL lähetti saman vuoden syksyllä liittojoukkueen Norjaan. TPV:stä ainoastaan Valkama kelpasi joukkueen varamieheksi. Normaalistihan varamiehet eivät kentälle päässeet, mutta Valkama sai pelata toisen jakson varsinaisen keskustukimiehen loukkaannuttua. Ottelu käytiin Bisletin hiilimurskalla noin 10 000 katsojan edessä. Isännät voittivat 6–1. Norjan tähti oli Alf Martinsen, joka kolme vuotta myöhemmin oli voittamassa maalleen Berlinin olympiakisojen jalkapallon pronssimitalia.

Norjalla oli tuohon aikaan koossa Pohjoismaiden paras työläismaajoukkue, mutta vuonna 1934 Suomi yllätti sen Helsingissä 2–0. Kun Norjan joukkueenjohtaja soitti ottelun päätettyä tuloksen Osloon, ei siellä tahdottu uskoa norjalaisten tappiota. Sillä kertaa märkä ruohokenttä ei suosinut norjalaisia, eikä heillä myöskään ollut paras joukkueensa. Edellisvuoden Oslo-ottelusta oli mukana vain kaksi pelaajaa. Suomen panos oli kuitenkin hyvä, ja TPV:n edustajat Valkama ja Rantanen oman joukkueensa parhaimmistoa. Nyt olisi luullut TPV:n miesten vakiinnuttaneen paikkansa joukkueessa. Saman vuoden Viro-ottelussa ei kuitenkaan nähty Rantasta ja Valkamakin oli ainoastaan varalla. Hän pääsi kuitenkin tälläkin kertaa peliin toisen miehen loukkaannuttua.

Vuosi 1935 oli TUL:n liittojoukkueelle synkkä. Ensin se hävisi Neuvostoliitolle 7–0. Reino Valkaman ja Eero Honkosen ohella TPV:n miehistä oli murskatappiota kärsimässä myös maalivahti Väinö Vankkoja. Sama kolmikko ja vielä Ossi Lara oli sitten vielä häviämässä Norjalle 4–0. Tuo ottelu käytiin noin 3 500 katsojan edessä sateisella Pyynikin nurmella. Lara oli Suomen hyökkääjistä paras. Valkama taas oli lopullisesti sinetöinyt paikkansa liittojoukkueessa. Enää häntä ei voitu sivuuttaa, sillä hänet tunnustettiin laajalti TUL:n parhaaksi keskustukimieheksi.

Vuoden 1936 ainoassa liitto-ottelussa Bisletin nurmella Pallo-Veikkojen miehistä mukana oli ainoastaan Valkama. Eino Rantanen ja Eero Honkonen eivät työesteiden vuoksi päässeet matkalle. Norja murskasi TUL:n 11–1. Valkama oli suomalaisista paras, mutta se lienee ollut laiha lohtu. Seuraavana vuonna Valkama, Honkonen ja Rantanen matkustivat työläisolympialaisiin Antwerpeniin. Valkama ja Rantanen täyttivät hyvin paikkansa kisoissa. Sen sijaan Honkosen jalka vihoitteli heti ensimmäisessä ottelussa. Toisen kamppailun hän jätti väliin, mutta joutui puolikuntoisenakin tulemaan kolmanteen mukaan.

Ennen talvisotaa TUL pelasi vuosina 1938–39 vielä neljä liitto-ottelua. Valkama esiintyi niistä kolmessa, Lara ja Rantanen kahdessa. Uutena pelaajana mukaan tuli Jukka Åkerblom. Hänelle kertyi kaksi liitto-ottelua. Sotien jälkeen TUL pelasi enää kolme liitto-ottelua. Niissä nähtiin TPV:n miehistä Veikko Heikkilä, Armas Malm ja uraansa yhä jatkanut Ossi Lara.

Kun tilastoyhteenveto TUL:n kaikista kansainvälisistä otteluista on tehty, sijoittuu TPV:n Reino Valkama yhdessä Pallo-Veikkojen ohessa myös TKT:ta edustaneen Eino Rantasen kanssa 13 ottelullaan kaikkien aikojen listan toiselle tilalle. Heillä on edellään ainoastaan helsinkiläinen Akseli Pulkkinen, joka urakoi 18 ottelua. Maalintekijätilastossa Rantanen on ylhäinen ykkönen seitsemällä tehdyllä maalilla.

Tuomas Hoppu