TPV:stä Olympiakisojen futiskentille

TPV:n Antwerpenin työläisolympialaisten 1937 kävijät Eero Honkonen (vas.), Eino Rantanen ja Reino Valkama ovat saaneet vierelleen Turun Tovereiden maalivahdin Toivo Valtasen.

Pallo-Veikoistakin on ponnistettu olympiakisojen viheriöille jo lähes sata vuotta sitten. Kyseessä olivat siihen aikaan tosin työläisolympialaiset, joita järjestettiin kaikkiaan kolmesti. Suomea kisoissa edustivat Työväen Urheiluliiton (TUL) urheilijat. Ensimmäiset työläisolympialaiset vuonna 1925 käytiin jo ennen TPV:n perustamista ja seuraavienkin kisojen aikana (1931) seura oli vielä niin nuori, että sen futaajille oli vielä vaikeaa päästä kisoihin. Tampereella vaadittiin tosin jo silloin TPV:n Reino Valkaman ja Urho Lindevallin mukaan pääsyä, mutta turhaan. Vuoden 1937 kisat olivat sitten jo eri juttu. Siihen mennessä TPV oli ehtinyt voittaa TUL:n mestaruuden kahdesti.

Vuoden 1937 työläisolympialaiset käytiin heinä-elokuun vaihteessa Belgian Antwerpenissä. Jalkapalloilijoiden oli alkukesästä annettava näyttönsä kisajoukkueen valitsijoille. Kun Suomea edustava TUL:n liittojoukkue nimettiin alustavasti kesäkuun puolivälissä, siinä oli kolme TPV:n miestä. Keskushyökkääjä Eino Rantanen ja keskustuki Reino Valkama olivat itseoikeutetusti mukana. Heitä pidettiin joukkueen runkopelaajina. Eino Rantanen, aiempi TKT-hyökkääjä, oli työläisolympialaisten veteraani. Hän oli ollut mukana jo molemmissa edellisissä kisoissa. Kolmas TPV:n mies oli vasen välihyökkääjä Eero Honkonen. Hänen valintansa herätti pientä kritiikkiä, koska Honkosella oli ollut ongelmia jalkansa kanssa.

Kisoihin valmistautuessaan TUL:n joukkue pelasi pari harjoitusottelua. Ensimmäisessä tuli 4–2 tappio TUL:n Turun kaupunkijoukkueelle. Häviö jätti vähän mietittävää, mutta toisessa ottelussa joukkue ryöpytti TUL:n huippujoukkueen KTP:n 9–3. Sekä Eino Rantanen että Eero Honkonen viimeistelivät ottelussa hattutempun. Myös Reino Valkama hoiti leiviskänsä hyvin, vaikka hän Sosialisti-lehden mukaan vaikuttikin jo ajoittain jäykänpuoleiselta. Suurempia muutoksia kisajoukkueeseen ei enää tehty, joten TPV:n kolmikko lunasti kisalippunsa.

Suomi lähetti Antwerpenin kisoihin 111 urheilijan joukkueen. Heistä 13 oli jalkapalloilijoita. Matkaa Belgiaa kohti tehtiin laivalla ja junalla. Merimatka Ariadne-laivalla Helsingistä Stettiniin oli monelle ikimuistoinen. Aallokko Itämerellä oli purjehduskauden kovimpia ja puoli olympiajoukkuetta oli Stettiniin päästyä pahasti merisairaana. Ennen kuin Antwerpen oli saavutettu, matkaa piti tehdä kolme vuorokautta. Perillä jalkapalloilijat menivät heti kapteeninsa Eino Rantasen johdolla lenkille purkaakseen pois matkakankeuden. Vielä tulopäivänään joukkue suoritti myös tunnin harjoitusottelun. Avausottelu Sveitsiä vastaan odotti kahden päivän kuluttua.

Suomen joukkue Ariadne-laivan kannella lähdössä Helsingistä kohti Stettiniä. Keihäänheittäjäsuuruus Tapio Rautavaara viihdyttää joukkoa banjollaan.

Työläisolympialaisten jalkapallossa kilpailtiin cup-muodossa. Tappio tiesi siten heti jäämistä lohdutuspeleihin. Se oli Suomenkin kohtalo, sillä Sveitsi oli heti pohjolan miehiä parempi 3–2. Ottelussa tarvittiin tosin jatkoaika, jolloin Sveitsi ”hyväonnisena sai johtomaalin”. Eino Rantanen vastasi ottelussa toisesta suomalaisosumasta.

Mutta Suomen ottelut kuitenkin jatkuivat lohdutuspeleillä. Samalla kisaisännät kompastelivat luvattoman paljon. Pelkkä tiedottaminenkin ontui pahasti. Suomenkin lehdissä ehdittiin ensiksi kertoa, kuinka Palestiina oli lyönyt avauskierroksella sensaatiomaisesti Norjan 5–0. Myöhemmin saatiin kuulla, että todellisuudessa Norja olikin voittanut kamppailun 7–1. Norja etenikin turnauksen loppuotteluun, jossa se hävisi 45 000 katsojan edessä Neuvostoliitolle 2–0. Suomi pelasi huomattavasti vaatimattomampien yleisömassojen edessä. Sveitsi-ottelua seurasi noin tuhat katsojaa.

Suomi jatkoi urakkaansa vielä kahden ottelun verran. Seuraavaksi kohdattiin Palestiina, jonka Suomi aikalaistoteamuksen mukaan voitti 1–1. Peli päättyi nimittäin tasan, mutta palestiinalaisten kieltäydyttyä jatkoajasta julistettiin Suomi voittajaksi. Viimeinen vastus oli Englanti. Tällä kertaa Suomi hävisi 2–1. Paljon ei ottelusta kirjoitettu. Sen verran suomalaislehdet kuitenkin muistivat mainita, että ”Englanti saavutti voittomaalinsa aiheettomasta, 11 metrin rajalta tuomitusta rangaistuspotkusta”. Niin, kerrottiin myös, että peli keskeytettiin 32 minuutin kuluttua! Syy tähän jäi suomalaisille tuntemattomaksi.

TPV:n pelaajista Rantanen ja Valkama nähtiin kaikissa kolmessa ottelussa, kun sen sijaan Honkonen huilasi Palestiina-ottelun.

Vuoden 1937 työläisolympialaiset jäivät lajissaan viimeisiksi, joten TPV:n pelaajien kisaedustus oli tässä suhteessa ainutkertainen tapaus.

Tuomas Hoppu