Ilves 07- TPV Valkoinen 5-5

Ottelu kävi hyvin opetukseksi siitä mitä tapahtuu kun koko joukkue liikkuu ja tekee töitä. Myös siitä mitä tapahtuu kun osa ei viitsi juosta ja taistella pallosta loppuun asti. Sillä on suuri ero jos teet ihan oikeasti töitä ja voitat kaksinkamppailut tai vastaavasti olet vaan tekevinäsi jotain ja poukkoilet sinne tänne.

Tämän pelin voi jakaa kolmeen osaan. Ensin pelattiin tasaisesti. Pelattiin niin kuin pitääkin pelata. Syötettiin kohtuullisen hyvällä prosentilla omille. Taisteltiin pallosta niin kuin pitääkin. Osa kaksi tästä pelistä olikin sitten taas oma lukunsa. Osaa pelaajista ei juokseminen kiinnostanut ja tilanteet jätettiin kesken. Tulos oli heti nähtävissä. Ilves johti vajaa viisi minuuttia ennen loppua 5-2. Peli oli selvä. Vai oliko?

Ei ollut. Kuin salaman iskusta nämä samat kaverit heräsivät. Ne, jotka viimeiset 15 minuuttia olivat olleet tekevinään jotain. Alkoi juoksu ja vapaan paikan haku. Tehtiin töitä hartiavoimin. Peli oli muutamassa minuutissa tasan 5-5 ja vastustajalla paniikki päällä. Eikä TPV:n voitto-osumakaan ollut viime sekunneilla kaukana. Sen pelasti ainoastaan Ilveksen molarin loistotorjunta.

TPV:n jokaisen pelurin kannattaa jatkossa yrittää täysillä ihan koko peli eikä vaan silloin kun huvittaa. Oman pelaamisen taso ei saa heitellä näin paljon pelin aikana. Kun yrittää täysillä niin jatkossa on luvassa hyviä esityksiä ja tuloksia. Jos ollaan vaan tekevinään jotain eikä edes hiki tule niin jatkossa ei voi luvata kovin hyviä tuloksia.

Kiitettävä arvosana sille puolikkaalle peliryhmästä, joka taistelullaan mahdollisti sen, että lopussa oli vielä jotain pelattavaa.